Sharing is caring Yhteisössä eläminen on taitolaji jo ghanalaisille, mutta entäs sitten meille suomalaisille individualisteille? No, näillä nyrkkisäännöillä pääset alkuun: 1.) Tervehdi. Kaikkia. Aina. Kysy mitä kuuluu. Ja sinulle kuuluu aina hyvää. Jos ei ole se paras päivä, sano: ”I’m managing” (mikä kyllä koetaan obronin sanomana täällä ennemminkin humoristisena). Kun tervehdit tai kutsut jotakin, käytä mielellään sukulaisuussanoja ja titteleitä nimen yhteydessä: Sinun ikäi

Olet hiljainen ja varautunut, itsenäinen suomalainen? Ja haluat lähteä ovesta ulos ja elää, kokea, rikkoa rajojasi ja tuntea itsesi? Sitä voisi vaikka etsiä oman life coachin, hypätä benji-hypyn tai lähteä baariin. Tai sitten voi lähteä elämään ghanalaiseen yhteisöön. Tyylinsä kullakin, mutta tässä tulisi ghanalaisen yhteisöelämän ABC jähmeille suomalaisille. Siitä voi selvitä… Savimaja ja nuotio? Hiivimme perätysten viidakon siimeksessä. Tulikärpäset leijailivat ympärillämme

”Se tekee viisi cediä kiitos.” Ojennan ruttuisen setelin suurikokoiselle naiselle, joka seisoo lasiseinän takana. Välissämme on lähes kymmenen erilaista pataa, kattilaa ja rasiaa, joissa on jokaisessa eri ruoka-ainetta tai lisuketta. Hän hymyilee minulle lämpimästi ja toivottaa mukavaa päivää. Kuukausi sitten kun ensimmäisen kerran eräänä aamuna koputin lasia, sama nainen katsoi minua hämmästyneenä: ”Oletko Sinä (obroni: valkoihoinen) ostamassa täältä ruokaa? Täällä myydään v

”Odotan sitä hetkeä, kun pääsen Ghanaan, erityisesti arkea siellä. Odotan ghanalaista elämäniloa ja ystävällisyyttä. Jo nyt minua hymyilyttää.” Kirjoitin päiväkirjaa vuosina 2010, -13 ja -14 Ghanassa, en mitenkään orjallisesti, mutta silloin kuin hyvältä tuntui, purin ajatuksia ja kokemuksia paperille. Vuosina 2015–16 päiväkirjan pito unohtui, arki oli lennokasta ja päivät pitkiä. Viime vuodet olen jakanut ajatuksia muun muassa rakkaan ystäväni Hannan kanssa ja aina toisinaan