Onnea 61-vuotiaalle, itsenäiselle Ghanalle!
Istuin minibussissa matkalla Accrasta Takoradiin muutama päivä sitten. Radiosta tuli mielenkiintoinen itsenäisyyspäivän teemaan liittyvä haastattelu. Olen aina ihmetellyt, miksi Accrassa on katu nimeltä 28th February Street, mutten ole ikinä lähtenyt asiaa sen enempiä selvittelemään. No radiossa kerrottiin, että katu on saanut nimensä tuona päivämääränä, vuonna 1948 alkaneen mielenosoituksen mukaan. Mitä silloin oikein tapahtui?
Tammikuussa 1948 Accrassa sijaitsevan Osun Ga-heimon päällikkö Nii Kwabena Bonne II alkoi boikotoimaan kaikkea eurooppalaista tuontitavaraa niiden jatkuvan hinnannousun vuoksi. Tämän jälkeen alkoi ghanalaisten keskuudessa uudenlainen, oikeuksien puolesta puhuva liikehdintä, joka kärjistyi juuri 28. helmikuuta, kun kuuden ghanalaisen sotaveteraanin joukko lähti marssimaan aseettomana kohti tuolloisen ”Kultarannikon” brittiläisen kuvernöörin linnaa (Christiansborg Castle Osussa).
Sotaveteraanit olivat olleet brittiläisten riveissä sotimassa Burmassa, ja heille oli luvattu sodan jälkeen työtä ja hyvää eläkettä, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. He olivat tyytymättömiä ja heidän tavoitteenaan oli rauhanomaisesti pyytää korvauksia sotaponnistuksistaan. Brittiläinen poliisipäällikkö Imray kuitenkin keskeytti heidän matkansa ja ampui sotaveteraaneista kolme kuoliaaksi. Tästä seurasi Accran 5 päivää kestävä mellakka, jonka seurauksena useita eurooppalaisia ja aasialaisia kauppoja ryöstettiin ja ihmisiä tapettiin.
Mellakoiden jälkeen britit vangitsivat joukon (”the Big 6”) ghanalaisia aktivisteja, johon lukeutui Kwame Nkrumah, Ebenezer Ako-Adjei, Edward Akufo-Addo, J. B. Danquah, Emmanuel Obetsebi-Lamptey ja William Ofori Atta – kaikki tuttuja nimiä nykyisen Accran kaupunginosien, katujen ja puistojen nimilaatoissa. Näitä vuoden 1948 alun tapahtumia pidetään alkusysäyksenä Ghanan itsenäistymiselle kymmenisen vuotta myöhemmin (1957), mitä johti Kwame Nkrumah. Maan itsenäistyminen oli tärkeä askel koko Afrikan mantereelle; Nkrumah:n sanoja lainaten:
“Our independence is meaningless
unless it is linked up with the total liberation
of the African continent.”
Vuonna 1957 nostettiin itsenäisen Ghanan oma lippu salkoon: punainen raita symbolisoi itsenäisyyden puolesta taistelleiden afrikkalaisten vuodattamaa verta, keltainen maan mineraalivaroja ja vihreä rehevää luontoa ja metsää.
Ghanan historiaa on mielenkiintoista peilata nykypäivään. Toivottavasti maa säilyttää tunnetun rauhansa ja tasapainonsa kaiken maailman hulluudenkin keskellä. Ghanassa on ikävä kyllä ollut viime viikkoina vähän levotonta, kun aseistetut ryhmät ovat ryöstelleet niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin siellä täällä. Toivottavasti tänään Ghana saa viettää juhlapäivää iloisissa merkeissä; paraatein ja juhlaseremonioin itsenäisyys-aukioilla ympäri maata, sekä rannoilla ja kirkoissa. Mekin taidamme lähteä rannalle kurkkaamaan, mitä siellä tänään tapahtuu.
Terkuin,
Hanna