Ghanalaisten väri- ja pukukoodien saloja

Viime vuosina värikkäät, kauniit ja näyttävät afrikkalaiset kankaat ovat saaneet kunniaa länsimaissa aina Pariisin muotiviikkoja myöten. Kankaita ja asuja on saatavilla niin verkkokaupoista kuin kivijalkaliikkeistä ja kuoseja jäljitellään asusteisiin, sisustukseen ja huonekaluihin. Kankaiden värien ja materiaalien taakse kätkeytyy tarinoita Ghanan kulttuurista, traditioista ja uskomuksista symbolisoiden monenlaisia merkityksiä.

Parhaat päälle perjantaina!

Ghanalaiset ovat vuosikaudet ylpeydellä pukeutuneet kotimaisiin kankaisiin. 2000-luvun alkupuolella useampi ministeriö lanseerasi yhdessä kampanjan jossa julkisen sektorin ja yksityistenkin yritysten palveluksessa työskentelevien tuli pukeutua ghanalaisista kankaista valmistettuihin pukuihin joka perjantai. Kampanjalla haluttiin vaalia kulttuuria, tukea kotimaisuutta ja huomioida tekstiiliteollisuuden asemaa maan markkinoilla.

""Mielestäni tämä oli merkittävä huomionosoitus

valtiolta tekstiiliteollisuudelle,

ja osoittaa arvostusta kotimaista osaamista,

taidetta ja käsityötä kohtaan."

Yhä tänänkin päivänä viikonloput avataan Ghanassa paikallisiin kuoseihin. Näyttävät asut ovat uniikkeja, yksilöllisesti teetettyjä. Kouluillakin on perjantaisin vapaampi pukukoodi, mutta monilla kouluilla on käytössään myös koulun logolla varustetut perjantaipaidat. Koulupukujen kankaat ovat yksilöllisesti suunniteltuja ja painatettuja koulun arvomaailman tai moton mukaan. Koulupukujen värimaailmalla on myös merkitys ja esimerkiksi valtion koulujen koulupuvun ja koulurakennuksen julkisivu ovat yhtenäiset. Myös mm. sairaaloiden asusteet väreineen ja symboleineen ovat yhdenmukaiset, millä kuvataan yritysten ja instituutioiden arvoja.

"Myös maassa vierailevan, työskentelevän tai opiskelevan ulkomaalaisen on hyvä kunnioittaa tällaisia pukeutumiseen liittyviä perinteitä."

Mikä ihmeen kente?

Ghanan Ashanti-kulttuurista tunnettu kente on maan kansalliskangas. Kente tarkoittaa akan-kielissä koria tai kudottua kangasta. Historiallisesti kenteen pukeutui vain kuninkaalliset ja kyläyhteisöjen ylin johto eli chiefit. Paksu käsinkudottu kangas on yhä tänä päivänäkin arvokasta ja siitä valmistettuihin asuihin pukeutuu miehet esimerkiksi häihin tai edustustehtäviin. Kenteä jäljitellään eri materiaaleihin useissa väreissä ja koska kuosi ei ole enää pelkästään käsinkudottua, on se tulotasosta riippumatta kaikkien saatavilla. Myös sahalaitainen kente on paljon asusteiden tehostamisessa käytetty kuosi; sitä löytyy niin laukuista kuin miesten kauluspaitojen rintataskuista ja kauluksistakin. Monia ghanalaisia koteja koristaa kente-taustainen taulu, jolla tulija toivotetaan tervetulleeksi, "Akwaaba!"

Ilon ja surun värit

Vaatetuksen eri väreillä on vahvat merkitykset. Esimerkiksi sininen kuvastaa harmoniaa, rauhallisuutta ja onnea; kultaisen ja keltaisen sävyt ovat kuninkaallisiin, rikkauteen ja hedelmällisyyteen liitettyjä. Vihreä kuvastaa kasvillisuutta, terveyttä ja sadonkorjuuta, kun taas punaisella viestitään poliittisia ja henkisiä ajatuksia, verenvuodatusta ja kuolemaa. Uudenvuoden yön kirkkoon pukeudutaan kokonaan valkoiseen! Se on merkki puhtaudesta ja uudelleen syntymisestä; otetaan vastaan uusi vuosi puhtaana. Mukana kirkkoon viedään valkoinen liina, jota huiskutellaan gospel-musiikin tahdissa Jumalaa ylistäen.

Hautajaisiin pukeudutaan hyvästelemään läheinen mustassa tai punaisessa asussa, toisinaan näkee myös valkoisia hautajaisasusteita. Punaiseen väriin pukeutuvat lähinnä lähisukulaiset. Mustalla, surun värillä halutaan kunnioittaa vainajaa. Taikauskon vuoksi ajatellaan, että kyseiset värit eivät kutsu hautajaisiin aaveita tai esi-isiä, jolloin vainaja saa levätä rauhassa. Valkoinen väri kuvaa hyvästejä, voittoa ja iloa - iäkkään ihmisen hautajaisiin osallistutaan usein valkoisella vaatetuksella, koska vainajan ajatellaan olleen siunattu saatuaan pitkän ja hyvän elämän. Ghanalaiset adinkra-symbolit ovat käytetyimpiä juuri valkoisia asuja korostamassa. Aiemmin adinkra-symbolein kuvioidulla vaatetuksella edustettiin vain Akan-heimojen kuninkaallisissa tai valtiollisissa hautajaisissa, mutta nykyään adinkra-koristeisia valkoisia hautajaiskankaita käytetään paljon kaikissa sosioekonomisissa luokissa.

Kolme päivää puolison kuoleman jälkeen pappi ja yksi uskottu läheinen menevät yleensä lesken kotiin ja siunaavat mustat vaatteet, joihin leski pukeutuu kolmen kuukauden ajan. Rukousrituaalissa pyydetään suojelua pahoilta hengiltä ja kiusauksilta. Musta vaatetus tietenkin viestittää muille suruajasta ja kertoo, että henkilö on juuri jäänyt leskeksi.

Kankaat kertovat kantajastaan

Tätä postausta kirjoittaessa heräsin miettimään, kuinka alipukeutunut sitä on toisinaan ollutkin Ghanassa, erityisesti juhlavissa tilaisuuksissa. Mieleen nousi myös, että olenkohan mustalla vaatetuksella (kuka hullu kulkee paahtavan auringon alla mustissa.. minä!) mahtanut antaa joskus vääränlaista signaalia ympäristöön,tai pukeutunut sellaiseen ghanalaiseen kankaaseen, joka symbolisoi jotain ristiriitoja herättävää. Tuskin, mutta minulle konkretisoitui hyvin kirkkaana ainakin yksi syy siihen, miksi Ghanalaiset pitävät niin tarkasti huolta ulkonäöstään:

"He ovat ylpeitä perinteistään ja juuristaan,

he tietävät mistä tulevat ja kantavat sitä mukanaan jokapäiväisessä elämässä!"

Mielestäni meidän suomalaisten kulttuurissa on samantyyppisiä merkityksiä ja tunteita kotimaisten kankaiden ja kangasteollisuuden suhteen, kun miettii miten vahvasti ja yleisesti meidän koteja ja arkea piristää mm. Finlayson, Marimekko ja Vallila! Oikein jäin miettimään, millaisia mielikuvia tietyillä kankailla tai kuoseilla on kulttuurissamme, ja esimerkiksi mieleen tuli heti ensimmäiseksi, miten Jussi-paita vinoneliökuviolla symbolisoi pohjalaisuutta. Mitenkäs sitten saamelaispuvut? Reino-tossujen kuosissa ovat kulkeneet niin isoisät kuin nykypäivän taaperotkin. Marimekon Unikko-kuosista ollaan montaa mieltä, mutta edustaahan se suomalaisuutta ja tuo monelle varmasti mieleen monia muistoja.

Terkuin Maria, joka syttyy väreistä ja kankaista, yhdistäen niin kenteä kuin 60-luvun Marimekkoakin!