Hei, oletko kuullut Busuasta?

Busua on pieni kalastajakylä noin 40 minuutin ajomatkan päässä Takoradista. Ollaan täällä Marian kanssa viettämässä pientä lomaa vuoden alkajaisiksi. Täällä mieli todella lepää.

Saavuin tänne ensimmäisen kerran vuonna 2009. Muistan hyvin kun näin kirkkaansinisen meren välkehtivän kapean kujan päädyssä ja henkeä pidättäen kävelin kauniille paratiisirannalle, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Tuolloin minulla ei ollut avistustakaan siitä mitä paikka tulisi merkitsemään minulle.

Kylään johtava tie kulkee läpi rehevien sademetsien. Päätepysäkki on kylän päätien keskellä, aivan rannan tuntumassa. Viereiseen taksiin lastataan päivän kalasaalista seuraavaan, suurempaan kylään vietäväksi. Taksikuskit istuvat rappusilla ja juttelevat rennosti odottaessaan omaa ajovuoroaan.

Jos satut saapumaan illalla, pimeää katua valaisee katukauppiaiden iltaroihut. Ne luovat maagisen tunnelman sykkiessään kadun pikkubaarista raikaavan reggaen tahdissa ja heittäen ohikulkevien lasten, vuohien ja kanojen varjot tietä ympäröivien majatalojen muureihin. Kenkeya ja kalaa myyvän naisen silmät ja hikinen otsa kiiltävät pimeässä. Hän nauraa ja sanoo jotain, mitä en ymmärrä. Hymyilen takaisin ja tervehdin. Ihmiset kävelevät hitaasti; aika on pysähtynyt. Kirkas tähtitaivas salpaa hengen kauneudellaan.

"Täällä ollaan läsnä ja hengitetään

jotain selittämätöntä elämän syvää olemusta."

Olen viettänyt täällä paljon aikaa. Nykyään tänne tuleminen tuntuu lähes kotiinpaluulta. Tapaan rakkaat ihmiset, joista näkee kuinka vuodet vierii, ja kuitenkin kaikki on juuri niin kuin aina ennenkin. Busualla kaikki tietävät kaikesta kaiken. Yllätyt, kun henkilö, jota et ole koskaan tavannut kutsuu nimeltä ja tulee tekemään oman käsitervehdyksensä kanssasi. Kuulet asioita, joita et järjelläsi usko, mutta jokin tunne sotii järkeä vastaan. Kuulet tarinoita rakkaudesta ja kuolemasta, unelmista ja menetyksistä.

"Pitkää rantaa rajaavien kukkuloiden

ja suurien puiden taakse

kätkeytyy paljon salaisuuksia."

Täällä eletään turismilla ja kalastuksella. Yksi apteekki, yksi kahvila, yksi koulu. Ystäväni Immanuel, joka pitää pientä kioskia päätiellä, paahtaa maapähkinöitä merihiekassa kattilassa. Ostan häneltä hyttysmyrkkyä, saippuaa ja keittobanaanichipsejä. Hänen muutaman vuoden ikäinen poikansa istuu matalalla jakkaralla myyntipöydän vieressä ja leikkii pikkuautolla. Immanuel on tyytyväinen joulun turistisesongin myyntipiikkiin, mutta alkuvuosi on taas hiljaista täälläkin. Tämä kauppias hymyilee aina.

Kymmenisen majataloa on rakennettu vieriviereen rannalle, puolet rantaviivasta on vielä koskematonta. Rannalla roikkuu nuorisoa, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Merta on helppo katsella aamusta iltaan, juoda olutta kaverin piikkiin, pelata biljardia tai surffata. Jotkut tekevät hyvää bisnestä turismilla tai lähtevät Takoradiin tai Accraan töihin, mutta suuri osa vain on. Turistit tarjoavat myös aika ajoin jollekin busualaiselle mahdollisuuden nähdä maailmaa.

"Kylä on kuin Edenin puutarha.

Nauti, mutta varo käärmeitä."

Olut maistuu ihanalta suolaisen meren ja hienon hiekan keskellä. Illallisen voi syödä varpaat hiekassa, kynttilän valossa. Hampurilaista, tuoretta hummeria ja tonnikalaa, fufua tai jopa kaikenlaista vegeä. Tukaani kirkuu kokospalmussa, reppureissaaja lukee kirjaa riippumatossa ja simpukat pyörivät rantaan ajautuvien aaltojen mukana edes takas.

Busua on tätä, ja paljon enemmän. Onnelliset lomalaisten tervehdykset paratiisista!

Hanna