Kokemuksella: Tällainen on malaria + näin ennaltaehkäiset ja hoidat tartuntaa!

Malaria on aihe, jota jokainen Afrikkaan matkustava pohtii ennen reissua. Netti on pullollaan tietoa, tilastoja, varoituksia ja kertomuksia taudin leviämisestä, sen ehkäisystä, itse taudista ja sen hoidosta. Silti meiltäkin kysytään lähes joka viikkoa tietoa ja erityisesti kokemuksia aiheeseen liittyen. Uskallanko lähteä matkalle? Otanko estölääkityksen? Mitä laatua? Millaista on sairastaa malariaa? Miten vaarallinen se on? Mikä on todellisuutta, kun artikkelit kertovat kuinka maailman lapsista 1200 henkeä kuolee päivittäin tautiin (Unicef, 2015), samalla kun lääkärisi kirjoittaa sinulle reseptin estolääkkeisiin joiden tuoteselosteessa lukee ”ei anna sataprosenttista suojaa”, ikään kuin vihreänä valona helvettiin.

Ihan ensiksi, jos et vielä ole tutustunut malariaan, käy tekemässä se täällä. Lue myös aiempi trooppisia tauteja koskeva blogijuttumme. Erityisesti kiinnittäisin tuossa THL:n tietopaketissa huomion erityisesti näihin yleisseikkoihin:

• Malarian aiheuttava alkueläin siirtyy malariatartunnan saaneesta ihmisestä toiseen tietyn hyttyslajin piston välityksellä.

• Malariatyyppejä on neljä erilaista, joista kaksi voi piillä elimistössä jopa vuosia ennen puhkeamistaan.

• Malarian vakavuus riippuu sen lajista; vaarallisin on lajeista yleisin, P. Falciparum. Johtaa ilman hoitoa kuolemaan n. 20%:ssa tapauksista. Riski hengenvaaraan kasvaa jos diagnoosi ja hoito viivästyvät.

• Tauti on vaarallisin lapsille (tähän lisäisin vielä ikäihmisille, tai jos muu sairaus on entuudestaan heikentänyt peruskuntoa) ja raskaana oleville.

• Malarian itämisaika on väh. 7 vuorokautta, normaalisti 2-4 viikkoa. (On tullut vastaan tapauksia, joissa itämisaika on ollut vähemmänkin kuin tuon 7 päivää..)

• Taudin yleisimpiä oireita ovat toistuvat kuumekohtaukset ja runsas hikoilu kuumeen laskiessa. Myös vatsaoireet ja sekavuus liittyvät usein taudinkuvaan.

• Malaria todetaan sormenpäästä otetulla verinäytteellä. (Tai kunnon verikokeella, jolla tartunta varmennetaan ja laji selvitetään.)

Ghanassa esiintyy kaikkia malarialajeja, mutta P. Falciparum on kaikkein yleisin täälläkin. Riski sairastua tautiin piilee kaikkialla, mutta toki ympäristö ja ajankonhta vaikuttaa huomattavasti hyttyskantaan; kosteat alueet, vesisateet, seisovat vedet, sekä alku-ilta, yö ja aikainen aamu tietävät runsaasti hyttysiä. Kaikki hyttyset eivät kanna malariaa aiheuttavaa alkueläintä, joten jokainen hyttysen pisto ei tarkoita, että olet tuhoon tuomittu.

"Hyttysiltä suojautuminen on tärkeää,

mutta sen ei kannata antaa hallita matkaa."

Itse en pidä pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden käyttämisestä kuumankosteassa ilmastossa, joten suosin hyttysmyrkkyä. Täältä saa jokaisesta kioskista ja kaupasta muutamalla cedillä myrkkyä, useimmiten levitettävän rasvan muodossa. Teen myös itse luonnollisia karkoitteita citronellaöljystä, mikä on mielestäni parempi vaihtoehto jatkuvassa ja pitkäaikaisessa käytössä, ja esimerkiksi lapsille.

Hyttysverkon alla nukkuminen on turvallinen vaihtoehto, mutta jos verkko ahdistaa, myös huoneisiin tarkoitetut hyttysmyrkyt (myydään myös lähes jokaisessa katukojussa) ovat käteviä, mutta eivät nämäkään tietty ole parhaita vaihtoehtoja pidemmän päälle. Kannattaa aina varmistaa, ettei makuuhuoneen ikkunoista, ovista tai katonrajasta pääsee hyttysiä sisään.

Mitenkäs ne estolääkkeet? Tämä jakaa radikaalisti mielipiteitä, eikä asiaan ole oikeaa vastausta kellään, edes alan asiantuntijoilla!

"Hanki tietoa malariasta, kuuntele itseäsi,

ja keskustele tietenkin lääkärisi kanssa

asiasta hyvissä ajoin."

Lähtökohtaisesti terveysalan ammattilaiset suosittelevat estolääkitystä malaria-alueille matkustettaessa, mutta tähän sekä lääkelajin valintaan vaikuttaa tietenkin esim. henkilön yleinen terveydentila ja ikä, sairaushistoria, allergiat, muiden lääkkeiden yhteeensopivuus jne. Raskaus, imetys, psyykkiset sairaudet ja maksasairaudet ovat myös haastavia ja tarkasi harkittavia yhdistettäviä malarian estolääkitykseen. Myös matkan kesto on oleellinen asia, koska lääkkeiden pitkäaikaiskäytössä on riskinsä. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna estolääkkeissä on suuria hintaeroja, mikä voi olla merkittävä tekijä erityisesti pienen budjetin matkaajalle.

• Estolääkevaihtoehdoista edullisin, doksisykliini on antibiootti, jota käytetään muiden hoitotarkoitusten ohella malarian ehkäisyyn ja hoitoon kerran päivässä otettavan tabletin muodossa. Itse en ole tätä kokeillut, mutta olen kuullut sitä käyttäneiden mainitsevan sivuoireiksi vatsavaivat ja yliherkyyttä auringonvalolle.

• Malaronea / Rumbaboria olen käyttänyt itse ja mielestäni sen käyttö ei aiheuttanut erityisempiä haittavaikutuksia. Suurin haaste oli muistaa ottaa lääke joka päivä! Yleisesti raportoituja sivuoireita ovat mm. lievät ruoansulatuskanavan oireet, päänsärky, ihottuma ja yskä.

• Lariam tunnetaan tehokkaana, mutta myös haittavaikutuksiltaan melko voimakkaana lääkkeenä, joka saattaa aiheutta mm. pahoinvointia, huimausta ja vatsavaivoja, sekä psyykkisiä oireita ja univaikeuksia. Itse kärsin Lariam:n käytön aikana juuri kammottavista painajaisista. Tätä ei määrätä henkilöille, joka on kärsinyt tai kärsii masennuksesta tai psyykkisistä oireista. Lääkeen etuna on se, että se pitää muistaa ottaa vain kerran viikossa! Lapsille määrätään usein estolääkkeeksi Lariam:ia, ja annos määräytyy lapsen painon mukaan.

Viimeisten vuosien aikana en itse ole käyttänyt estolääkityksiä pidempien oleskelujen ja säännöllisten matkojen vuoksi, ja olen onnekseni pysynyt terveenä. Olen tosin sairastanut taudin aiemmin moneen otteeseen, joten eiköhän elimistöllä ole jo jonkinlaista vastustuskykyäkin. Luotan myös tuntemukseeni ja vaistooni taudin oireiden suhteen, joten voin hankkiutua hoitoon hyvissä ajoin. Myös 7-vuotias poikani on ensimmäistä kertaa ilman estolääkitystä. Hän ei ole koskaan sairastanut malariaa, vaikka on alle vuoden ikäisestä alkaen matkustanut lähes joka vuosi enemmän ja vähemmän Ghanassa ja sen naapurimaissa.

"No jos sen malarian kuitenkin satut saamaan,

niin olennaista on nopea hoitoon hakeutuminen."

Ghanalaisilta voi aina kysyä suosituksia lähimpään hyvään terveyskeskukseen. Pyydä vaikka ohi ajavaa taksikuskia viemään sinut lääkäriin. Olemme Marian kanssa käyttäneet niin julkisen sektorin kuin yksityisten klinikoidenkin palveluita. Ensimmäisissä saattaa joutua odottelemaan pidempään, kun taas jälkimmäisissä palvelu on usein nopeaa, kuitenkin huomattavasti kalliimpaa. Malaria on yksi maan yleisimmistä taudeista, joten oli terveyskeskus sitten yksityinen tai julkinen, henkilökunta varmasti osaa tutkia ja hoitaa malariatartunnan.

"Pikatestin voi ostaa myös apteekista

ja tehdä sen itse kotona

jos mahdollinen sairastuminen mietityttää."

Oireet saattavat vaihdella reippaastikin. Joskus voi potea vain sahaavaa kuumeilua, toisinaan taas tuntuu, että koko kroppa huutaa, särkee ja hohkaa samalla, kun yrittää päättää, käyttäisikö vessanpönttöä ensin istumiseen vai halaamiseen. Minulla on ollut vaihdellen näitä kaikkia oireita, mainittakoon erityisesti kova päänsärky, nivel- ja selkäkivut ja tumma virtsa. Pitkälle edennyt tauti on aiheuttanut myös hallusinaatioita, tajunnan heikentymistä ja voimakkaita painajaisunia. Ensimmäisiä oireita ovat olleet mm. metallin maku suussa, ruokahaluttomuus, lievästi flunssainen olo sekä vilunväreet.

Yleensä todettua tartuntaa mennään sairastamaan kotiin lääkärin kirjoittaman reseptin ja apteekkireissun kautta. Jos tauti on jo edennyt pitkälle ja vatsaoireet ovat rajut, klinikat ja sairaalat ottavat potilaan tippaan ja seurantaan. Rajua sairastumista aletaan yleensä automaattisesti hoitamaan malariana siihen asti, että taudinaiheuttaja saadaan selville. Malarialääkket ovat vahvoja, ja ensimmäiset hoitopäivät ovat raskaita ja pelottaviakin, kun tauti ja lääkeaineet kamppailevat kehossa. Lääkkeet kuitenkin tehoavat todella nopeasti ja jo parissa päivässä olo helpottuu huimasti. Kehon kannattaa silti antaa toipua riittävän pitkään rajun ja vieraan ”hyökkäyksen” jäljiltä.

Kaikki asiointi terveyskeskuksissa vaatii rekisteröinnin ja terveyskortin hankkimisen paikan päällä. Vaikka olisit kovinkin sairas, tämä täytyy tehdä, ja joskus voi ollakin eduksi, että otat kaverin tai paikallisen mukaan lääkärireissulle auttamaan käytännön asioissa. Kannattaa myös huomioida, että täällä harvoin tapahtuu yhtään mitään, ennen kuin rahat on lyöty tiskiin. Ota siis käteistä mukaan! Tämä on juuri yksi yleisimmistä syistä, miksi paikallisia kuolee malariaan – ei ole varaa maksaa hoito- ja lääkekuluja, jolloin hoitoon ei hakeuduta ollenkaan tai sitä ainakin pitkitetään.

"Erityisesti kylissä ja maaseudulla turvaudutaan

usein myös luonnon tarjoamiin hoitokeinoihin,

esimerkiksi neempuun lehdistä uutettuihin juomiin."

Ghanassa malariaan tunnutaan suhtautuvan paljon kevyemmin kuin länsimaissa. Onhan se täällä tuttu osa arkea, melkein kuten meidän flunssa; aina joku sukulainen, naapuri, luokka- tai työkaveri sairastaa sitä. On tietenkin myös huomioitava elimistön vastustus- ja sopeutumiskyky – pariin otteeseen malarian sairastaneelle paikalliselle tauti on huomattavasti siedettävämpi kuin ensikertaa sairastavalle turistille (, kipeänä vieraan maan olosuhteet, tavat, pelko, koti-ikävä, ruoka ja ilmasto luovat lisäksi omat haasteensa sairastaville matkailijoille). Myös paikalliset uskomukset vaikuttavat, ja tuovat koko taudille aivan erilaisen, spirituaalisen lähestymistavan: uskotaan, että tauti on jonkin pahan teon tai jonkun muun lähettämän kirouksen seurauksena henkilöön tullut tila. Tällöin sairautta halutaan hoitaa perinteisin keinoin eikä lääketieteellisille perusteille ja menetelmille anneta painoarvoa. Toisinaan kylissä näkee, kuinka lahjoituksina saatuja hyttysverkkoja käytetään viljelysalueiden tuholaissuojina.

Malariatartunta on Ghanaan matkustaessa aina riski, mutta älä anna pelon estää matkaasi tai pilata tunnelmaasi! Kaikkialla on omat vaaransa, mutta niin itseään kuin terveydenhuollon asiantuntijoita kuuntelemalla ja järkevällä ennakoinnilla pärjäät hienosti tilanteessa kuin tilanteessa!

Terveydeksi!

Hanna