Ghanan luonto on äärettömän kaunis, moninainen ja paikoitellen jopa koskematon. Maan trooppista ja lämmintä ilmastoa rikastuttaa kuivan kauden ja sadekauden vaihtelut. Tiesitkö, että Ghana on mm. kuuluisa laajasta linnustostaan sekä sadoista erilaisista perhosista?
Ghana on vielä huonosti tunnettu luontomatkailijan kohdemaana, mutta onneksi alan matkailu on viime aikoina ollut selkeästi kasvussa ja siihen on osattu myös tarttua ihan mukavasti paikallisten turismipalveluiden puolesta. Luontomatkailuun liittyy usein vahvasti kestävyys, eettisyys ja ekologisuus niin vierailijan kuin vastaanottajankin puolesta. Näin pitäisi olla myös ihan kaikenlaisen matkailun suhteen: Vastuullinen matkailija ottaa etukäteen selvää matkakohteesta ja miettii millaisia vaikutuksia omilla valinnoilla on esimerkiksi juuri kohdemaan ympäristöön ja esimerkiksi paikalliseen väestöön.
Ghana on jo satoja vuosia ollut tunnettu rikkaasta maaperästään; timanteista ja kullasta, sekä viime vuosina runsaasti löydetystä öljystä. Sademetsien lailliset ja laittomat hakkuut timantti- ja kultakaivauksien alta ovat tuhonneet ja saastuttaneet monien lajien (mukaanlukien ihmisten) elinympäristöjä ja luonnonvaroja; suojan ja turvan, ravinnon, veden. Esimerkiksi Ghanassa elävien lintujen yksilö- ja lajimäärät ovat romahtaneet 2000-luvulla moninkertaisesti lisääntyneiden sademetsien hakkuiden myötä. Vastaavaa metsänhävitystä tapahtuu ylipäätään paljon kehittyvissä, heikosti valvotuissa ja köyhissä valtioissa. Kansainvälisissä selvityksissä on todettu, että köyhimmissä ja kehittyvissä maissa 50–90 prosenttia kaikista metsänhakkuista ovat laittomia ja usein virallisen valvonnan ja tilastoinnin ulkopuolella.
Ghanalla on myös merkittävä historia esimerkiksi kaakaon tuottajamaana, minkä mukana kulkee aina eettiset kysymykset muun muassa luonnonsuojeluun, kestävyyteen, työ-olosuhteisiin ja lapsityövoimaan liittyen.
Luontomatkailun avartavat, ihmeelliset ja kauniit näkymät tarjoavat matkailijalle ikimuistoisia kokemuksia. Kuunnellessa paikallisten tarinoita luonnosta ja sen merkityksestä maan kulttuurissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä, pistää se miettimään asioita eri näkökulmista, ja usein herättelee myös muuttamaan omaa toimintaa: Voisiko suihkussa olla hieman lyhemmän ajan (tämän nyt on jokainen kuullut, ehkä toteuttanutkin jo moneen kertaa, mutta Ghanassa realiteetit pakottavat muuttamaan toimintatapoja) tai voisinko itse pestä vaatteeni Ghanassa sadevedellä? Millaisia taitoja tai osaamista minulla puolestani olisi antaa, ettei vaikka luontoa kuormittavaa muovijätettä syntyisi niin paljon?
"Ghanan ilmasto muuttuu.
Oman kokemukseni perusteella esimekiksi
rannikon kuivan ja sadekauden vaihtelut
eivät ole enää niin selkeitä kuin ennen.
Voimakkaita ukkoskuuroja ilmaantuu nykyään
pitkin vuotta, ja harmattan tulee milloin tulee."
Molen ja Kakumin kansallispuistot
Olen muutamia kertoja päässyt käymään niin Molen kuin Kakumin kansallispuistossa ja voin lämpimästi suositella kumpaakin luonnonpuistoa matkakohteeksi. Oikeastaan molemmat ovat paikkoja, jotka pitää itse nähdä ja kokea! Jokainen matka näihin uskomattoman kauniisiin kansallispuistoihin on ainutlaatuinen ja avaa vierailijoille luonnon kaikessa mahtavuudessaan - oli sitten kuiva- tai sadekausi. (Huom! Voimakkailla sateilla ei turvallisuussyistä Kakumin riippusilloille pääse!) Kansallispuistot tarjoavat myös rauhaa jollaista ei Ghanan kaupungeissa tavoita.
”Kylmä ja pimeä aamu antaa tilaa päivälle,
tunnen jo kuumuuden ihollani.
Aamun ensisäteissä tielle hypähtää
kultaisen sävyissä hohkaava antilooppi,
joka suurilla ruskeilla silmillään
tapittaa meitä sekunnin, jatkaen sitten
kepeällä loikalla punaisen hiekkatien yli.
Luonto-opas osoittaa pieneen joenpoukamaan
jossa makaa krokotiili. Maaginen hetki.”
Kansallispuistoja Ghanassa on yhteensä seitsemän ja ne ovat kaikki valtion suojelukohteita. Turismin kannalta merkittävimmät ja tunnetuimmista kansallispuistot ovat Mole ja Kakum, joita asuttaa laaja eläimistö; mm. Afrikan norsut, antiloopit, apinat, leopardit, krokotiilit, hyeenat ja virtahevot. Pelkästään Molen kansallispuistossa on tavattu yli 90 nisäkäslajia ja raportoitu yli 300 lintulajia.
Ghanan suurin kansallispuisto Mole sijaitsee Damangossa reilun 140 kilometrin päässä Tamalesta, Ghanan ”pohjoisen pääkaupungista.” Mole on otettu valtion suojelukohteeksi vuonna 1958 ja kansallispuistoksi vuonna 1971. Molen kasvillisuus on osittain koskematonta Guinean savannia, jossa aaltoilevaa maastoa virvoittavat useat joet, kosteikot ja purot. Guinean savannin sademetsäekosysteemillä on poikkeuksellisen monipuolisine eläimistöineen ja kasvustoineen merkittävä rooli yhtenä maapallon tärkeimmistä monimuotoisuuden keskuksista.
”Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta,
pätevän oloinen luonto-opas kyykistyy
pieneen ojanpoukamaan ja kehottaa minua juomaan.
Oppaan hörpätessä kämmenellään vettä,
kieltäydyn kauniisti mahdollisuudesta nauttia
savisen ojan vettä, jonka pinnan norsut ovat
juuri temmeltäneet samettisen ruskeaksi.
Opas kertoo, että mikäli pohjavesi olisi saastunutta,
eivät norsut sitä nauttisi.”
Miten matkustaa Moleen?
Moleen vieviä pääteitä on peruskorjattu viime vuosien aikana ja matkan voi taittaa suhteellisen kepeässä aikataulussa autolla. (Joskus taannoin automatka Kumasista Moleen kesti ikuisuuden tai siltä se ainakin tuntui kuoppaisilla teillä.) Linja-autot liikennöivät aina Molen portille asti. Pitkän matkan minibusseilla taas pääsee läheiseen kylään, jonka jälkeen loppumatka taittuu helpoiten moottoripyörällä tai taksilla.
Suosittelen matkantekoon oman kokemukseni pohjalta ja ympäristön kuormittamisen minimoimiseksi julkista liikennettä, mutta kiireinen matkailija voi napata esimerkiksi Accrasta tai Kumasista lennot Tamaleen, johon useampi lentoyhtiö kuten African World Airlines ja AntrakAir lentävät muutaman kerran päivässä. Lentoaika on noin tunnin ja lentojen hinnat vaihtelevat 100–300 euroon. Tamalesta matka jatkuu Moleen taksilla tai julkisilla. Tamalen lentokentän taksikuskeilla on ennalta sovitut hinnat Moleen ja siinä ei juuri neuvottelunvaraa ole.
Riippusiltojen Kakum
Kakum on perustettu vuonna 1932 ja vuonna 1994 se avattiin viralliseksi kansallispuistoksi. Paikalliset ihmiset hakivat aktiivisesti Kakumia luonnonsuojelukohteeksi ja tämä näkyy edelleen sen kaikessa toiminnassa, jossa asiantuntevat oppaat ja henkilökunta suojelee ympäristöä sekä kaikella toiminnallaan kunnioittaa sademetsää ja sen eläimistöä. Kakumissa koulutettu henkilökunta kertoo mielellään sademetsän kasveista sekä niiden merkityksestä ekosysteemissämme, ja miten esimerkiksi joitakin kasveja on Ghanassa perinteisesti käytetty lääkitsemään ja hoitamaan. Erityiseksi kohteen tekee se, että siellä voi kulkea myös riippusiltoja pitkin, mikä tekee kokemuksesta jännittävän ja ikimuistoisen. (Muista pysähtyä, hengittää ja nauttia!)
Kakumin trooppisessa sademetsässä on kirjattu olevan lähes 270 lintulajia, joista noin kymmenen lajia on määritelty suojeltavaksi lajin vähäisyyden vuoksi. Laajan linnuston lisäksi Kakumissa voi tavata muun muassa Afrikannorsuja, antilooppeja, bongoja, apinoita ja käärmeitä (minä olen tosin onnistunut näkemään vain apinoita ja tuhatjalkaisia). Luonnonpuiston lipputuloista osa menee kansallispuiston suojelutyöhön ja tutkimukseen. Ghanan valtio on ehdottanut, että Kakum saisi Unescon maailmanperintö -suojelukohteen statuksen.
”Riippusillalla huikeinta olivat äänet
sademetsän yllä, ja kiitollisuuden tunne siitä,
miten silmän kantamattomaan riittävä
kuumankostea sademetsä on yksi suuri tekijä siihen,
että saamme hengittää!
Kuiskasin ystävälleni:
Tuolla meidän allamme oleva sademetsä
kuhisee sellaista elämää,
josta emme uskalla edes uneksia.”
Kakumissa voi yöpyä myös puuhun rakennetussa majassa tai sopimuksen mukaan myös telttailla. Aseta (luvan kanssa) riippukeinu palmujen väliin ja jää nauttimaan kuhisevan sademetsän ääniä, tai seuraile miten Mona Monkey ketterin liikkein, pitkää häntää apunaan käyttäen siirtyy puusta puuhun. Auringon nousu on paras mahdollinen aika nähdä villiä luontoa ja sen eläimiä. Toisinaan Kakumissa on järjestetty myös yö-aikaan retkiä, jolloin voi tutkia sademetsän eloa pimeällä. Kakumiin on helppo mennä viikonloppumatkalle jos oleilee Etelä-Ghanassa. Cape Coastilta paikalle pääsee reilussa puolessa tunnissa (jos auto ei hajoa matkalle)! Cape Coastin taksikuskit ovat neuvotelleet kiinteän summan, jolla ajavat Kakumiin ja usein se sisältää meno-paluun, mikä tarkoittaa sitä, että kuski odottelee paikan päällä kierroksen ja jopa ruokailunkin ajan. Jotkut trotrot kulkevat myös Kakumin ohi, mutta harvemmin.
Tiesitkö, että...
Ghanassa on viimeisten 15 vuoden aikana tehty ja kirjattu havaintoja leijonista? Havainnot on tehty Molen kansallispuiston alueella: http://lionalert.org/alert/lions_in/Ghana & https://www.researchgate.net/publication/281439321_The_lion_in_Ghana_Its_historical_and_current_status
Ghanassa on 2000-luvulta lähtien lain turvin, kovin rangaistuksin ja jakamalla faktatietoa saatu norsujen salametsästys vähenemään. Ghana on näin toiminut esimerkillisenä edelläkävijänä koko Länsi-Afrikassa.
Vinkki: Jos kuljet autolla Moleen niin poikkea Kumasi-Tamale tiellä kuuman ja kostean sademetsän siimeksessä sijaitsevilla, raikastavilla ja ylväillä Kintampon vesiputouksilla! Suurimman putouksen korkeus on noin 25 metriä.
Terveisin Maria
Blogi-tekstin tueksi on käytetty lähdemateriaalina seuraavia artikkeleita: