Haet lähimarketin mainoksen postilaatikosta. Etusivulla komeilee korea ananas - vain 1€ / kilo! Ostat ehkä seuraavalla kauppareissulla yhden ja kotimatkalla sen terävät lehdet rikkovat kauppakassisi. Kotona laitat sen pöydälle luomaan eksoottista tunnelmaa ja tuoksua kotiin. Se on vihreä, vähän keltainen, onkohan se vielä raaka? Jätät sen vähän kypsymään kunnes väri muuttuu oranssiksi ja banaanikärpäset valloittavat keittiösi, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Eikä se silloin "raa'an näköisenäkään" syötynä maistu yhtä hyvältä kuin viime talvena Thaimaassa.
Suurin osa Suomessa (ja maailmalla) myytävistä ananaksista tulee Costa Ricasta. Myös Ghana sijoittuu ananaksen vientimaana sijalle 12. Paikallisesti hedelmiä myydään lähes joka kadulla ja eri ananaslajikkeita - MD2 (suuri, syvän keltainen / oranssi kuori), Queen Victoria (pieni, keltainen ja tosi makea), Smooth Cayenne (suuri, vaaleankeltainen / vihertävä) & Sugar Loaf (vihertävä, pitkänmallinen) - saa ostettua vuoden ympäri. Hedelmää käytetään Ghanassa myös tuoremehuissa ja sen kuoria toisinaan myös ihanan bissab / sobolo-juoman valmistuksessa. Mehukasta vitamiinipommia nauttiessa harvoin tulee ajateltua, miten pitkän matkan se on kulkenut pellolta pöytään. Mutta tiedättekös mitä! Sain tilaisuuden lähteä kahden leidin ja kolmen lapsen kanssa ghanalaiselle ananasfarmille katsomaan, missä ja miten ananas oikein kasvaa!
Terävälehtisiä kasveja tasaisissa riveissä silmän kantamattomiin, kasteluletkuja ja taivalla porottava aurinko. 300 hehtaaria ananasta on rauhoittava ja rentouttava näky. Oli viikonloppu, ja farmin henkilökunta oli juuri lopettelemassa lauantain puolimittaista työpäiväänsä. Ystäväni ystävä, joka johtaa tämän yhden Ghanan suuriman ananasfarmin toimintaa oli järjestänyt jordanialaisen herra F:n esittelemään meille paikkoja ja kertomaan hedelmän viljelystä. Hyppäsimme auton kyytiin ja ajelimme viljelytilkkujen väleissä maisemia ihastellen ja asiantuntevasti keskustellen:
"Ananakset tulee kaupasta."
"Eikö ne kasvakaan maan alla?"
"Tänne pari vuotta sitten tullessani luulin
ananasten kasvan puissa!"
Herra F vastaa farmin kastelu- ja lannoitusjärjestelmästä. Vesi pumpataan alueen lammesta ja suodatetaan muutamaan otteeseen hiekan läpi ennen lannoitteiden lisäämistä ja veden jakelua koko valtavan farmin kattavaan kasteluverkostoon. Kasteluletkut on kaivettu 1,5 metrin syvyyteen jokaisen ananasrivin väliin, ja letkujen pienistä rei'istä päästetään lannoitettua vettä pari kertaa viikossa ravitsemaan auringon paahteessa kasvavia hedelmiä. Sadekaudella luonto hoitaa osan kastelusta. Tila istuttaa, kasvattaa ja korjaa hedelmät eurooppalaiten standardien mukaisesti.
Tilalla työskentelee tällä hetkellä n. 200 henkilöä; määrä vaihtelee sesongin mukaan. Ananaskasvi tekee hedelmän vain kaksi kertaa; hedelmä kasvaa ja kypsyy korjuukelpoiseksi pitkät 10 kuukautta. Kahden sadon jälkeen kasvista leikataan kruunu irti, ja se istutetaan uudelleen kasvattamaan ensihedelmää. Tilalla viljellään globaalisti kaikkein yleisintä vientilajiketta, MD2 -ananasta, jonka säilyvyys on jopa 9 päivää pidempi kuin muilla lajikkeilla (yht. 30 päivää).
"Kaikki hedelmät kerätään käsin."
Pääsimme kierroksen päätteeksi kurkkaamaan hedelmien pesu- ja pakkausasemaa ja maistelemaan ihania, suoraa pellolta napattuja hedelmiä. Ananakset kerätään eri aikoina riippuen vientimaiden tarpeista: jotkut maat haluavat ananakset kauppaan vihreinä, toiset keltaisina. Myös kokovaatimukset vaihtelevat - hedelmiä pakataan pahvisiin vientilaatikoihin aina joko 6 tai 12 kappaletta, kertoi herra F. Suurin osa tämän farmin sadosta menee lentoteitse vientiin Eurooppaan ja Lähi-itään.
Lopuksi uskomattoman vieraanvarainen, kiireetön ja sympaattinen herra F kutsui meidät vielä syömään asunnolleen jordanialaista ruokaa; papuja, hummusta, lammasta ja leipää. Arvaatko, mitä saimme jälkiruoaksi?
Hanna
PS. Isona ananasfanina suosittelen inkiväärillä, hunajalla ja cayennepippurilla höystettyä ananasmehua myös kotitekoiseksi yskänlääkkeeksi!