Näin Accra valmistautuu jouluun!

Tulevat joulunpyhät näyttäytyvät Accrassa ruuhkina niin teillä kuin markettien kassoilla. Tietä on kolmen kaistan verran, mutta tiellä on viisi autoa rinnakkain. Läheltä piti -tilanteet hallitsee liikennettä ja kuskit huutavat toisilleen solvauksia ikkunasta, nauraen kuitenkin makeasti päälle. Ruuhkassa kukaan ei liiku, vaikka aurinkoenergialla toimivat liikennevalot vaihtuvat jo kolmesti. Moottoripyörät puikkelehtivat autojen välistä, jos mahtuvat.

Ruuhkista ja joulustressistä huolimatta ihmiset jaksavat olla ystävällisiä. Vastaantuleville toivotetaan hyvät joulut ja näin joulun alla suosittua tuntuu olevan myös se, että lahjoitetaan rahaa erilaisiin keräyksiin. Eri toimijoiden rahankeräyskirjekuoria jaetaan muun muassa trotroissa, ruokakaupoissa ja kaduilla.

“Tapaan kaksi nuorta naista Accrasta.

He eivät halua tulla kuvatuksi, mutta kertovat,

että kristittyinä heidän joulu perustuu

Jeesuksen syntymän juhlistamiseen.

Naiset kertovat antavansa lahjoja vanhemmilleen

ja sisaruksille - jotain pientä vain.

Toinen naisista kertoo, ettei joululahjakulttuuri

ole Ghanassa kovinkaan yleinen ja perustelee sitä

sillä, ettei monellakaan yksinkertaisesti ole taloudellisesti

mahdollisuutta antaa lahjoja.

Tärkein asia joulussa on heidän mielestään

yhdessä vietetty aika perheen ja ystävien kanssa.

Erityisesti isovanhempien kanssa oleminen

on tärkeä perinne. Tärkeää on myös yhteisruokailu.

Naiset toteavatkin yhteen ääneen, että jollof

(tomaattinen, mausteinen risotto) on kunnon jouluruokaa.

Lisäksi tarjoillaan fufua - erityistä joulufufusta tekee naisten mukaan se,

että sitä tarjoillaan kanan kera, eikä vuohenlihan

tai kalan kanssa kuten tavallisesti.”

Monet lähtevät jouluksi omaan kotikylään viettämään perheen kanssa joulua ja pitkän matkan bussit ovat jo viikkoja sitten bookattu täyteen. Ulkomaille muuttaneet saapuvat suurien kantamuksien kanssa lentokentälle, kotiinpaluu ja jälleennäkemisen riemu pyyhkivät mielestä laukkuhihnalle rikkoutuneen laukun (sitä ei kyllä kovin ystävällisesti selvitetty). Jotkut hakeutuvat rannoille juhlimaan, monet menevät kirkkoon. Kirkko ei tarkoita ainoastaan tunnin jumalanpalvelusta vaan koko päivän kestävää seremoniaa ja siellä tavataan sukua ja ystäviä. Jotkut lapset saavat uudet juhlavaatteet kirkkoon, varakkaissa perheissä on joulukuuset ja kaikki!

“Festus 12v. istuu käsinpunotussa lepotuolissa

lempeän tuulen viilentäessä kasvoja.

Hän ottaa haastattelun vakavasti:

tämä on ensimmäinen kerta kun häntä haastatellaan.

Festus kertoo, että joulun tarkoituksena ja

merkityksenä on juhlia ja muistella Jeesuksen syntymää.

Kotona heillä on perinne, että käydään kirkossa

ja näin tapahtuu myös tänä vuonna.

Festus kertoo, että kirkossa käynnin jälkeen

hän on kotona perheen kanssa ja syö fufua.”

Festus (12), Jubraska (6) ja tanskalainen Nilla, joka viettää vuosittain suuren osan ajastaan Ghanassa

Kadulle on nostettu myyntiin kymmeniä erilaisia vilkkuvia ja soivia jouluvaloja, jokainen sykkii eri tahtiin. Kauppa käy vilkkaana ja sesonki saa liikkeelle uudentyyppistä asiakaskuntaa. Feliz Navidad raikaa pitkin kuumia hiekkarantoja ja reggae-versio Merry Christmas –laulusta saa hymyilemään.

Köyhyys ja ulkoiset paineet kasaavat pienituloisille stressiä ja haasteita ja joulu voi tuntua kurjalta pakolta ja velvollisuudelta; pitäisi järjestää jotakin erityistä eikä ole edes ruokaan rahaa. Monella painaa jo mielessä lapsien tulevan lukukauden lukukausimaksut. Eriarvoisuus ja köyhyys ajavat monet ääritekoihin ja joulun aikaan myös ryöstöt ja taskuvarkaudet lisääntyvät. Aseistautuneita poliiseja ja vartijoita näkyykin katukuvassa tavallista enemmän.

“Margarit istuu pienen teltan alla

Kokrobiten rannalla sylissään pieni lapsi.

Margaret huokaa pitkään, kun kysyn

mitä joulu hänelle merkitsee. Hän kertoo,

ettei juuri vietä joulua, mutta perhe syö jouluna

yhdessä heidän herkkuruokaansa kanaa ja riisiä.

Viehättävä nainen kertoo, että joulusesonki

tuo paljon ihmisiä rannalle ja asiakkaat ovat

hyvällä tuulella; silloin kauppa käy varmemmin.

Hänen pitää työskennellä silloin,

kun muut rentoutuvat ja nauttivat vapaapäivistään.”

Jouluisin terveisin,

Maria