• sunghanary

Palmuviinatehdas viidakon siimeksessä

Auto pysähtyi tien reunaan. Hyppäsimme ulos ja katselimme ympärillemme. Viidakkoa, viidakkoa, viidakkoa, joka suunnassa viidakkoa, ja sen halkaiseva asfaltoitu tie. Kwaku, jolla oli kädessään viidakkoveitsi, astui pusikkoon ja alkoi tehdä meille muille tietä. Hetken kuluttua heinikoiden joukosta erottui polku, jota pitkin oli hiukkasen miellyttävämpää kulkea. Iltapäivän aurinko siinsi palmunlehvien raoista kauniisti, erilaisten lintujen ja hyönteisten äänet sirisivät ja surisivat piiloissaan. Polun reunoilla kasvoi muutama ananas ja muutamia erilaisia villikukkia.


"Muut nauroivat minulle, porukan viimeiselle,

kun pysähtelin tavalliseen tapaani metrin välein

kyykkimään ja ottamaan kuvia kaikenlaisesta jännästä."


Polku johti niityn reunaan. Sitä rajasi hapsuiset sitronellapehkot, ja niittyä vastapäätä huojui jo korkeaksi kasvanut maissipelto. Takana näkyi bambuista rakennettu katosmainen hökkeli, jonka katto oli tehty kuivatuista palmunlehvistä. Kaksi vanhaa miestä astui ulos katselemaan meitä. Toisella oli haalea lätsä päässään, toisella paita, molemmilla pitkät housut ja paljaat jalat. Kävelimme heidän luokseen, ja Kwaku kertoi miehille, että olimme tulleet hakemaan palmuviiniä. Kolmaskin, nuorempi mies käveli nyt ulos hökkelistä ja kätteli meitä kaikkia tervehtien samalla kovalla, syvältä rinnasta kumisevalla raspiäänellään. Kaikki heistä näyttivät iloisilta ja melkoisen humalaisilta.


"Katoksen päätyyn oli rakennettu bambuista makuualustat, joita varmasti viinatislaamossa

tarvitaan melkoisen usein."


Vanha lätsäpäinen mies kysyi Kwakulta, että oliko obroni nähnyt palmuviinatislaamoa ennen. Kwaku tulkkasi minulle. Olinhan ennenkin ollut palmuviininhakureissulla monta vuotta sitten, mutten tuolloin päässyt katsomaan ”tehtaalle” saakka. Mies vei minut suurten, suorakaiteen muotoisten bamburakenteilla tuettujen, muovisäkeillä vuorattujen, vesialtaiden, sekä kivisen tulisijan yllä bambujen varassa olevan vanhan öljytynnyrin väliin. Hän näytti minulle vaihe vaiheelta miten fermentoidusta palmuviinistä tislataan akpeteshia, ghanalaista palmuviinaa:

(Jos palmuviinan valmistusmetodi ei kiinnosta, skippaa kohdat 1-3.)

1. Öljypalmu kaadetaan ja sen keskelle tehdään reikä, josta tuoreen mahlan annetaan tippua muutaman päivän ajan ämpäriin.

2. Kun mahla eli palmuviini on fermentoitunut, kaadetaan se vanhaan öljytynnyriin, joka asetetaan tulisijan ylle. Tulta pidetään matalalla lämmöllä niin, että palmuviini alkaa höyrystyä.

3. Tynnyristä johdetaan letku, joka kulkee kahden kylmällä vedellä täytetyn vesialtaan läpi, jotta höyry muuttuisi taas nesteeksi, palmuviinaksi, joka kerätään letkun toisessa päässä olevaan astiaan ja pullotetaan.

Miehistä nuorin otti katoksesta pari vanhaa 1,5 litran cola-pulloa, joita alkoi kuupan ja suppilon avulla täyttämään palmuviinillä. Miesten koirat hyppelivät ja leikkivät ympärillämme, kun maistoimme lopuksi kuupasta hörpyt. Palmuviini on happaman imelää, käyneen makuista ja hajuista sameaa juomaa. Tuoreena se on lähes alkoholitonta, mutta alkaa käymään luontaisten hiivojensa johdosta pian keräämisen jälkeen.


Vanhat miehet kertoivat, että Ghanassa usein palmuviinan joukkoon laitettavia terveysvaikutteisia juuria kasvaa runsaasti tislaamon takana mäessä. Lähdimme katsomaan, ja miehet osasivat kertoa uskomattoman määrän tietoa erilaisista hyötykasveista ja -juurista. Maksoimme juomat ja kävelimme takaisin autolle. Siellä meitä odottikin tislaamon nuorin mies auton lavalla! Hän kertoi tarvitsevansa kyydin seuraavaan kylään ja onnistuihan se.

"Tiesitkö muuten, että palmuviiniä ja -viinaa

kaadetaan ghanalaisissa perinnejuhlissa ja

-seremonioissa maahan esi-isille ja hengille?"

Yksi ihana, jännä Ghanan muisto lisää!

Hanna

© 2020, Sun Ghana ry

  • Instagram
  • Facebook Sun Ghana Ry