Pitkiä päiviä ja pölyisiä pyykkejä: Arkea ei pyöritetä Ghanassa yksin

Arjelle raamit antavat usein rutiinit ja velvoitteet. Ghanassa arjen sujuminen vaatii usein vähän erilaista ponnistelua, pitkäjänteisyyttä ja kykyä heittäytyä yllättäviin tilanteisiin. Arkielämää voi ennakoida ja suunnitella tiettyyn pisteeseen, mutta lopun ratkaisee viimein oma asenne; miten asiat kohtaa ja ottaa vastaan.

Arjen murroksessa

Ghanassa työpäivät matkoineen ovat usein todella pitkiä, työskenteli sitten valtion viroissa tai yksityisyrittäjänä. Töihin lähdetään kukonlaulun aikaan, kotiin tullaan myöhään illala. Monet tekevät kahta eri työtä; ensisijaisen työn jälkeen aloitetaan iltavuoro taksikuskina, katuruokakauppiaana tai vaikka baarimikkona. Sama koskee monia lapsia, jotka koulupäivien päätteeksi ja viikonloppuisin lähetetään kadunvarsiin myymään vettä, karkkia ja tuulilasinpesuja.

"Jotta vanhemmilla on mahdollisuus työskennellä

kodin ulkopuolella, tarvitaan arjen pyörittämiseen

koko perheyhteisön panos.

Se järjestetään perinteisesti niin,

että useampi sukupolvi asuu samassa taloudessa

tai ainakin lähietäisyydellä, ja kodinhoidollisiin

askareisiin osallistuvat kaikki."

Kotityöt ovat lähes poikkeuksetta talouden naisten ja tyttöjen harteilla. Perinteisestihän Ghanassa perheen mies käy töissä tuoden leivän pöytään, mutta nykyään myös naisten työnteko ja yrittäjyys on yleistä, ja kotityöt tietenkin hoidetaan siinä ohessa aivan kuten aina ennenkin. Keskituloisten ja vähävaraisten perheiden naisia näkee harvoin köllöttelemässä sohvalla ja katsomassa tv:tä. Sama koskee erityisesti tyttöjä, jotka jo nuoresta iästä alkaen lähetetään ostamaan kadulta aamupala-valikoima perheen toiveiden mukaan, hoitavat sisaruksiaan, siivoavat, kantavat vettä, pesevät pyykkiä ja laittavat ruokaa.

Ghanassa on hyvin tavallista, että nuori sukulainen tulee (”lähetetään”, kuten Ghanalaiset tapaavat sanoa) kaupunkiin auttamaan sukulaisia arjen asioissa, ja näin kotiapulainen voi samalla itse kerätä rahaa esimerkiksi omiin opintoihin. Tavallista kuitenkin on, että tienatut rahat lähetetään perheelle kotikylään. Summat ovat pieniä, eivätkä missään nimessä edes varmoja. Asuminen ja eläminen on kyllä ilmaista, apulainen pääsee kokemaan kaupunkielämää ja tutustumaan ”suureen maailmaan”, mutta vastineeksi kodinhoidollisia hommia sitten riittääkin.

Viime aikoina valtio on rahoittanut hankkeita, joissa kylistä tuodaan tyttöjä oppisopimus-tyylisesti kaupunkien pienyrityksiin ja kotitalouksiin oppimaan työtaitoja. Samaan aikaan ihmiset puhuvat, että on vaikea saada kodinhoitajia palvelukseen. Tai vaikka kodinhoitajan saisi rekrytoitua niin harvoin työsuhteet kestävät pitkään. Nuoret eivät halua enää tehdä kyseisiä töitä, eikä se ole enää ainut ulospääsy pienestä kylästä kaupunkiin. Toki työn määrä ja maksettu korvaus eivät ehkä useinkaan kohtaa, ja kiitosta harvoin kuulee. Toisaalta myös kotiapulaiset jäävät aina silloin tällöin kiinni esimerkiksi varastelusta tai työnatajan yksityisten asioiden vuotamisesta. Usein juuri sukulaissuhteissa tilanteet eskaloituu jopa monen vuoden mykkäkouluksi. Jotkut spekuloivat sitä, että nuoret eivät osaa arvostaa sitä, miten paljon saavat (säästävät) siinä, että asuminen ja ylläpito on maksettu.

"Tällaisia ylisukupolvisia arvokysymyksiä kohtaa

Ghanassa paljon, ja totta on sekin,

että kaupungeissa elinkustannukset ovat kasvaneet

hurjasti ja harvalla omilleen muuttavalla

on kaivaa takataskusta tuosta vain

kahden vuoden vuokraennakkoa."

Ghana kehittyy ja vaurastuu, työpaikkoja on tarjolla eri tavalla ja nuorempi sukupolvi on ammattitaitoisempi esimerkiksi tietoteknisesti, jolloin mahdollisuudet työllistyä ovat laajentuneet. Kulut jaetaan kavereiden kesken tehokkaasti ja esimerkiksi soluasuminen on trendikästä. Toisaalta vaurastumisen myötä myös kodinhoito helpottuu, kun on varaa ostaa sähköä, kodinkoneita ja palveluita.

Kokemuksen kautta hyväksi todettuja arki-vinkkejä

- Nyrkkipyykkäys on toiselle tapa purkaa stressiä ja toiselle se taas voi lisätä sitä. Yksittäisiä palveluita, kuten juuri pyykinpesu, saa ostettua helposti, ja moni vähävaraisempi paikallinen mielellään esimerkiksi siivoaa tai hoitaa toriostokset sovittua korvausta vastaan. Siinä vaiheessa, kun työpäivät ovat yli 10 tuntisia matkoineen niin osaa arvostaa sitä, että kotiin tullessa joku on siivonnut asunnon harmattanin ajan hienoisesta hiekkapölystä, tai tehnyt ruokaostokset eikä ole tarvinnut hiki päässä käydä itse marketeilla tinkaamassa tomaateista.

"Toisaalta kotiapulaiset tuntuvat meistä

melkoisen oudoiltakin; meillä Suomessa kun on

niin harvinaista, että tuntemattomat apulaiset

hääräävät kodeissamme ja jakavat arkea

kanssamme tarpeitamme palvellen."

- Jos asustelee sellaisella alueella, jossa sähkökatkot on arkipäivää, taskulamppu ja matkalaturi ovat käteviä (kunhan muistaa sähkön ollessa saatavilla ladata sen täyteen..). Kännykkä kannattaa ladata säännöllisesti. Ja saahan lähikiskalta hätätapauksessa kynttilöitä, jotka voi ghanalaisen tavan mukaisesti sulattaa pohjasta seisomaan pöydällä tai lattialla edes pientä valoa antamaan. Sähkö hankitaan täällä pre-paid, ja kun se kuluu loppuun, se on loppu. Lisää sähköä ostamaan? Sunnuntaisin sähköä on lähes mahdotonta ostaa lisää, ja arkisinkin toimistot eivät välttämättä noudata aukioloaikoja. Kannattaa seurata sähkömittaria aktiivisesti!

- Juoksevaa vettä ei välttämätää aina ole tarjolla, joten kannattaa pitää huoli, että kylppärissä on pari vara-ämpäriä täytettynä. Muista huolehtia siitä, että kotona on aina myös juomavettä varastossa.

- Hanki luotto-taksikuski! Hän pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan (luultavasti vain siksi, että olet jo hyvin ”kouluttanut” hänet siihen mitä sinun maailmassasi tarkoittaa käsitteet olla ajoissa, sovitusti ja aikataulu). Myös nykyään saatavilla olevat taksipalvelut kuten Uber tai vastaava ghanalainen Enshika (toistaiseksi vain Accrassa toimivia kumpikin) ovat hyviksi todettuja vaihtoehtoja!

- Lasten koulunkäynti Ghanassa vaatii myös omat pikku-juttunsa: koulupuvut silitetään ja pestään seuraavaa päivää varten, kengät kiillotetaan, aamulla pitää muistaa pakata eväät mukaan ja koulumaksut on muistettava maksaa säännöllisesti. Hygienia on täällä erityisen tarkkaa; hiusten, hampaiden ja kynsien tulee aina olla siistit opettajien tekemissä tarkastuksissa. Perusasioita kaikki, muttei läheskään yhtä tarkasti vaalittuja meillä Suomessa.

- Myös mm. purkinavaaja, puukko, naapurin Kwame, tai yläkerran grand-ma, laukussa kulkeva hikiriepu ja kuivashampoo ovat osoittautuneet aina silloin tällöin arvokkaiksi arjen pelastajiksi estäen monet itkupotkuraivarit, kun on ”vähä tilanne päällä”. Monet yllättävät arjen käänteet ja haasteet selviävät myös ns. ”only-in-Ghana”-sattumuksilla:

- Se kärsivällisyys. Arkihommat täällä kestää. Joissakin kaupoissa ostoksesi pakataan puolestasi kasseihin ilman minkäänlaista hoppua. Seuraavaksi odotat ostoskuittia eri henkilöltä. Kolmas kassan henkilökunnasta leimaa kuittisi. Näytät sen neljännelle ja niin edelleen.

"Eivätkä pyykkisi ehkä ole valmiina odottamassa pesulassa sinä perjantaina kun piti."

Ja aina kaikki asiat eivät yksinkertaisesti vain mene niin kuin sitä pitäisi tai haluaisi – asia, jonka täällä Ghanassa oppii erinomaisen hyvin - ja asia, jonka oppiminen taitaa tehdä meille erinomaisen hyvää.

Iloista ja sopivan spontaania arkea sinulle toivotellen,

Maria & Hanna