Tällaista on kulttuurishokki - "Vie pohjan elämältä ja palauttaa sen lujempana kuin koskaan"
Luulin aina, että kulttuurishokki on vahvempi mennessä uuteen kulttuuriin uusien asioiden äärelle. Mutta PAM, isku vasten kasvoja, kulttuurishokki sanansa perimmäisessä merkityksessä onkin iskenyt kovimmin palautuessa takaisin kotimaahan, kuin märkärätti pitkin kasvoja. ..Tai siis ei, pikemminkin se on tuntunut siltä kuin räpiköisi uimataidottamana pohjattomassa kylmävesialtaassa, siltä se on tuntunut! Kylmää kyytiä, mutta siitäkin voi saada parhaat puolet esille ja löytää tarkoituksia; miksi sen kokee niin kuin kokee.
Kotiin palauduttua sitä saattaa elää muutaman päivän vahvassa euforisessa tilassa. On ihanaa nähdä rakkaita ja läheisiä ihmisiä, laittaa wc-paperi vessanpyttyyn, juokseva puhdas ja lämmin suihku tuntuu jo liian ylelliseltä, hanasta saa raikasta ja maailman parasta juomavettä, ei hikoile ja ilma on puhdas sekä niin raikas. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, koska silloin niin moni arkinen asia kotona tuntuu hyvältä ja sitä osaa arvostaa niitä kaikkein pienempiä ja itsestään selväksi tulleita asioita.
Joskus palautuminen on tuntunut nihkeältä, kaikki ottaa päähän tekisi mieli tehdä jo lentokentällä u-käännös. Paluulennon aikana löytää innovatiivisia ratkaisuja ja idearikkaita keinoja uuteen irtiottoon. (Kiitos koko maailman kaikkeudelle, että osa on vain jäänyt ajatustasolle.)
"Kiire ja välinpitämättömyys ovat ne asiat,
joita ei halua kokea tai aistia pahoina hetkinä."
Tuntuu, että kapina lähinnä kaikkea kohtaan kasvaa kasvamistaan ja vastakkain asettelu voi alkaa, hurraa! Ja silloin myös äksyilee rakkailleen eikä oikein osaa jakaa ajatuksiaan - ei saa mistään kiinni, ei kuulu mihinkään. Suomessa voi omaa tilaa ottaa kysymättä ja se saa olon tuntumaan entistä yksinäisemmältä ja lohduttomalta. Kaikki koetut ja jaetut ilot siellä toisaalla tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan ja tuntuu, että sen saavuttaminen kotona on lähes mahdotonta.
Muistan hyvin kun olin viime vuonna ollut taas pitkään Ghanassa ja arkielämä oli pyörinyt tiivisti siinä ympäristössä. En ollut juuri seurannut uutisia tai mitään, mitä koti-Suomessa tapahtui. Tuolloin eräänä päivänä, muutama viikko Suomeen palattuani radiosta tuli jotain täysin sielutonta ja pinnallista höpötystä ja se oli siinä - itkupotkuraivarit autossa, liikennevaloissa. Se tuntui hirveältä: "Tällaisista asioistako täällä oikeasti keskustellaan, onko tässä jokin ongelma tai uutisarvo?” Tällaisissa mietteissä on joutunut monesti peilaamaan kokemaansa ja tasapainoilemaan sen kanssa, että jakaa mielessään kaksi täysin erilaisen maailmaa, joissa kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.
"Minun etuoikeuteni on, että voin rakentaa maailmankatsomustani
kummankin kulttuurin parhaista puolista ja se on rikkautta."
Tässä on siis vuosien aikana saanut kokea itse monen näköisiä kulttuurishokkeja ja saanut toisaalta seurata myös monen muun Ghanaa kokeneen matkailijan jälkitiloja. Aika ääripäissä on kyllä menty, korkealla ja kovaa tai sitten pohjamutia myöden.
Yksi vaihtoi työpaikkaa, koska uskalsi Ghanan irtioton jälkeen kohdata vanhan työpaikan epäkohdat ja löysikin itsestään samalla uudelleen sen intohimon, mikä oli saanut hänet alun perin kyseiselle alalle kouluttautumaan. Toinen halusi palata takaisin Ghanaan ja pitää virkavapaata, eläen hetken vain itselle, koska lapsetkin olivat jo lähteneet maailmalle. Kolmas lähti hakemaan Kiinasta vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät hänen Ghanassa ollessaan.
Monessa tapauksessa matkan tuotoksena on rakkaus, mutta myös erilaiset elämän kriisit, uusi työ, tai tavoitteet tulevaisuudelle ovat alkaneet selkiytyä useille, ja halu lähteä kulkemaan niitä kohden on vahvistunut.
"Uskon vahvasti sanontaan ”kaukaa näkee lähelle”
ja ajattelen, että Ghana antaa siihen sellaiset puitteet
missä oman itsensä kohtaaminen on mahdollista."
Ajattomuus, rentous, ystävällisyys, hetkessä oleminen ja inhimillisyys kovin kontrasteinkin antaa tilaa pohtia ja käydä läpi omaa itseä. Itselleni Ghanassa olo on kerta toisensa jälkeen opettanut armollisuutta itseä kohtaan.
Selviytyäkseen ihminen alkaa etsimään luovia ratkaisuja ja jos jostain, niistä kannattaa ottaa opiksi! Mielestäni reissu on onnistunut jos se herättää tunteita ja ravisuttelee maailmaa. Jokin on koskettanut, tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, tai on löytänyt itsestään jotain kadotettua tai täysin uutta. Jos matkalta on saanut uusia eväitä reppuun ja matkan jälkimainingit pistää ajatuksia liikkeelle, toiminta – ja ajatusmalleihin tulee muutoksia, tai elämässä menee arvot päälaelleen, ei se voi pahaa tehdä (helppoa se ei ole). Asiat pitää kohdata, käsitellä ja sisäistää: ne opettavat ja ohjaavat – näyttävät suuntaa elämän matkalla!
Valoisia hetkiä unelmien tielle, -Maria-
(Blogitekstiä on leikattu ja muokattu 5.11.2020. Alkuperäinen blogiteksti on julkaistu 25.7.2017 blogin vanhassa osoitteessa gobeyondghana.fi)