Tarttuuko matkakuume?
Täällä ollaan taas lähdössä Ghanaan. Tiedätkö sen levottoman-onnellisen tunteen, kun matkalaukut on taas kerran pakattu ja uudet seikkailut kutsuu? Kun viimeiset päivät on pelkkää ympyrää kotona tai kaupungilla? Aina sama juttu. Nyt haluan kuitenkin kertoa, miltä ensimmäiset hetket Ghanaan palatessa voivat parhaimmillaan tuntua.
Ennen kuin aloitan, kuvitellaan miltä 38 °C tuntuu iholla. Kun astuu lentokoneesta ulos ja se lämmin ja kostea ilma käy päälle.
Seuraavaksi visualisoituna (ja niin monta kertaa koettuna) kolmen ensimmäisen päivän parasta mahdollista tunnelmasaldoa:
Päivä 1.) Väsy-romantisoitu Afrikka
Tätä kliseistä tunnetta ei voi välttää koskaan.
Se hetki, kun lasken tomuiset laukut meidän tämänhetkisen Ghanan asunnon nurkkaan ja tunnen olevani kotona. Poikani David livahtaa innosta räjähtävien kavereiden kanssa pihalle leikkimään, naapurit tulevat iloisen kovalla mekkalalla -
"Eeeh sister Hanna!",
"Auntie Hanna! Welcome!",
"Akwaaba! Long time oo!"
- halaamaan ja toivottamaan tervetulleiksi, ja lopulta kuuntelen sitä tuttua heinäsirkkojen sirinää ja sammakoiden kurnutusta juuri ennen kun painan raskaat silmäluomet kiinni. Ah.
Päivä 2.) Sulautumista auringon alla
Aamulla avataan laukut ja annetaan tuliaiset lapsille; vaatteita, kenkiä, karkkia ja leluja. Vaihdetaan kuulumiset pihapiirin aikuisten kanssa.
"We are fine, by God's grace!"
(Ghanassa kristinusko näkyy ja erityisesti kuuluu vahvasti. Joka sunnuntainen kirkko kannattaa kokea, ainakin kerran!)
Toivottavasti aurinko porottaa. Jos ei tänään niin viimeistään huomenna. Nautitaan ensimmäiset ghanalaiset ateriat: IHANIA, niistä joskus lisää. Kuljetaan ensimmäiset taksimatkat rennosti kuskien kanssa jutellen. Nähdään ensimmäinen merimaisema ja sen tuoma vapaus (vaikkakin pääkaupungissa Accrassa rannat ovat ikävä kyllä kuin kaatopaikkoja. Onneksi aina voi paeta länsirannikon hienohiekkaisille rannoille, joissa sademetsä kohtaa sinisen meren, ja joissa vallitsee Ghanassa harvinainen, täydellinen rauha). Tehdään ensimmäinen 20:n pesewan ja juomavesipussin vaihtokauppa. Suuria pieniä asioita.
Päivä 3.) Täyttä elämää
Tänään jo mennään ja tullaan, keskustellaan kadunkulman kauppiaan kanssa sähkökatkoksesta, odotetaan taksin renkaanvaihtoa ja vaikka syödään täydellisen kypsä ananas.
On hassua, miten Ghanassa minuutit menettävät täysin merkityksensä, usein tunnitkin, mutta silti joka ikinen päivä on täynnä tekemistä ja tapahtumia, ja jokainen päivä on merkityksellinen. Suomessa huomaan usein lajittelevani esimerkiksi sunnuntait "hukkapäiviksi", jolloin ei tehdä mitään ja kuuluu olla edes vähän ahdistunut. Ghanassa sunnuntaisin tehdään usein ensin hyvä aamiainen, vedetään ykköset päälle ja lähdetään kirkkoon (tai vaikka rannalle) tanssimaan ja laulamaan paremman huomisen kunniaksi. Kirkossa tavataan myös perhettä ja ystäviä tai etsitään vaikka puolisoa. Tätä on ilo kokea ja seurata (mutta valitsen useimmin mieluiten sen rannan; meren rauha yhdistettynä taustalla pauhaavaan paikallisen highlife tai reggae-musiikkiin sopii tällaiselle elämänjanoiselle semi-sunnuntai-melankolikolle loistavasti).
Tänään ei kuitenkaan ole sunnuntai, koska kadunkulman kauppias olisi mahdollisesti siellä kirkossa, mekaanikko nukkumassa ja hedelmäkauppias kotona pesemässä pyykkiä. Illalla istutaan kotipihan portin kaiteella ja katsellaan pimeässä lepattavia iltakojujen tulia.
"Kaikki tehdään hikisenä, tomuisena ja elämänmakuisena."
Matkakuume? Jos ei vielä napannut, niin lisää pesee seuraavassa blogipäivityksessä!
Suurella lämmöllä,
Ghana-kuumeinen Hanna
(Blogitekstiä on leikattu ja muokattu 5.11.2020. Alkuperäinen blogiteksti on julkaistu 12.2.2017 blogin vanhassa osoitteessa gobeyondghana.fi)