• sunghanary

Cape Coast osa 1: Aamu rantabaarissa

Vihreät pellot, kukkulat ja valtavat puut muuttuvat mataliksi vieri vieressä oleviksi hiekan värisiksi taloiksi ja siellä täällä iloisesti tönöttäviksi kookospalmuiksi. Peltikattojen takana siintää turkoosi meri, jossa kelluu kapeita, pitkiä veneitä. Matka jatkuu vielä vähän, ja kukkulaisia teitä alkaa reunustaa vanhat valkoiseksi maalatut talot, jotka huokuvat tarinoita menneisyydestä. Olen saapunut Cape Coastille.

Cape Coast on yksi Ghanan vanhimmista kaupungeista. Se oli 1500-1800 -luvuilla orjakaupan suurin keskus Länsi-Afrikassa, ja tunnetaan tuolta ajalta myös nimellä Gold Coast. Alue on ollut vuoroin niin portugalilaisten, brittien, hollantilaisten, tanskalaisten kuin ruotsalaistenkin valtaamana Ghanan itsenäistymiseen (1957) asti ja tämä näkyy juuri muusta Ghanasta poikkeavassa arkkitehtuurissa, sekä surullisenkuuluisissa orjalinnoissa.

Kaupungin tunnelma on aivan omanlaisensa. Siinä on jotain kovin surullista ja haikeaa, toisaalta mystistä ja niin kaunista. Guineanlahdelta puhaltava kostea, lämmin tuuli kuiskii korvaan vapauden hönkäyksiä. Historian havina ja voimakas meri suurine aaltoineen vaikuttaa minuun aina voimakkaasti.

Rannalle on rakennettu baareja ja majataloja bambusta, heinäkattoisista auringonvarjoista ja pyöreistä savimajajäljitelmistä. Turisteja on paljon, ja heidän tarpeisiinsa on onnistuttu vastaamaan; rannalta voi tilata pizzaa, drinkkejä ja terveys-smoothieja samalla kun lukee kirjaa tai katselee ääretöntä merta ja kalastajia, jotka huutavat rytmikkäästi yhdessä kiskoessaan kalaverkkoja merestä. Rantaa rajaa vasemmalla Cape Coastin orjalinna, oikealla paikallisten kalastajien puuveneet.

Oasis Beach Resortin palvelu on tehokasta ja ystävällistä. Tunnelma on kansainvälinen, vaikka ympäristö jäljittelee primitiivistä Afrikkaa. Paikkaa kahdeksan vuotta pyörittänyt Mirko juo mustaa Nescafe-pikakahvia vieressäni ghanalaisella rantaviltilläni istuen. Hän on huomattavasti virkeämpi kuin eilen illalla, jolloin asiakkaita lappasi sisään vielä puolen yön aikaankin.

Mirko kertoo rakastavansa merta, vaikka joutuukin ostamaan uuden printterin puolen vuoden välein metalliosien ruostuessa suolaisenkosteassa ilmassa. Joskus ranta ja majatalo tuntuvat yksinäisiltä kaiken vilskeen ja juhlimisen keskelläkin, mutta täällä hän on vapaa, toisin kuin kotimaassaan Saksassa.

Oasiksen puutarhuri aloittaa juuri uusien istutusten parissa, ja Mirko tuntuu olevan siitä tyytyväinen. Juttelemme, ja yhtäkkiä Mirko nostaa kätensä ilmaan ja katsoo hymyillen merelle. “Delfiinejä!” Hän nousee ylös ja juoksee ihan meren rantaan. Näen lopulta itsekin raskaiden aaltojen joukossa delfiiniparven, joka hyppelee leikkisästi aaltojen väleissä, ja katoaa taas mereen.

Tilaan aamupalaa Oasiksen keittiöstä. Mirko lähtee huomenna hakemaan Accrasta lisää ruokatarvikkeita. Länsimaiset ruoka-aineet ovat Cape Coastilla kiven alla, ja koko viikonloppu on taas booked out.

Oasiksessa on huoneita joka lähtöön; kahden hengen “savimajoja”, ilmastoituja ja parvekkeellisia mini-asuntoja, joista on näkymä suoraan merelle, sekä ryhmähuoneita. Huoneet varataan mieluiten soittamalla tai varaamalla netissä kolme, neljä päivää ennen saapumista, erityisesti jos saapumisaika osuu viikonlopulle. Sesonkeina; joulun, uuden vuoden, pääsiäisen sekä elo-syyskuun aikaan varaukset saa tehdä vielä aikaisemminkin. Paikalla menee tosi kivasti, ja ihan syystäkin. Tunnelma on rento ja iloinen, palvelu pelaa nopeasti ja ystävällisesti. Viikonloppuisin järjestetään tanssiesityksiä, iltanuotioita, jopa vaahtobileitä - tällainen ohjelma vetää puoleensa paljon vapaaehtoisporukoita Accrasta ja lähialueilta.

Kysyn Mirkolta, mitä hän suosittelisi vierailijoille kaupungin tunnetuimpien nähtävyyksien lisäksi. Hän kertoo ystävänsä ylläpitämästä Monkey Forest -kohteesta, joka sijaitsee lähellä yhtä Cape Coastin tunnetuinta matkailukohdetta, Kakumin kansallispuistoa.

Ihanan huoleton päivä huolettomien ihmisten parissa! Oasiksessa riittää aina juttuseuraa, mutta niin halutessaan voi myös luvalla vetäytyä omiin oloihinkin (tämä ei Ghanassa ole aina mikään itsestäänselvyys). Lisää Cape Coastin tunnelmia - vakavampia sellaisia - ja ihmisiä seuraavassa postauksessa!

Aurinkoisin ja hiekkaisin terkuin,

Hanna


© 2020, Sun Ghana ry

  • Instagram
  • Facebook Sun Ghana Ry